Suomessa asui vuoden 2025 lopussa 5 652 881 ihmistä, eli noin 16 910 enemmän kuin vuotta aiemmin. Kasvu jakautuu kuitenkin yhä epätasaisemmin: koko kasvu mahtuisi yhteen Lahden kokoiseen kaupunkiin, ja siitä huolimatta väki kasvoi vain 77 kunnassa, kun se 227 kunnassa väheni.
Suhteellisesti nopein kasvaja oli pieni Itä-Lapin kunta Pelkosenniemi, jonka väki lisääntyi 2,4 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaan Pyhäntä ylsi 2,3 prosenttiin ja Lapin matkailupitäjä Kittilä 2,0 prosenttiin. Absoluuttisesti taas Helsinki kasvoi yli 10 000 hengellä, mikä on enemmän kuin koko Pelkosenniemen kunta yhteensä.
Kuka kasvaa nopeimmin suhteessa kokoonsa
Kun katsoo prosentteja, kärjessä eivät ole metropolikaupungit vaan pienet erityisalueet: matkailukunnat, teollisuuspaikkakunnat ja muutama Ahvenanmaan saari. Yhteinen nimittäjä on, että muutaman kymmenen tai sadan ihmisen muuttoliike riittää nostamaan kunnan kärkeen.
Pelkosenniemen kasvu selittyy pitkälti Pyhätunturin matkailutyöpaikoilla ja vakinaistuneilla mökkiläisillä. Pyhännällä taas on poikkeuksellisen vahva paikallinen teollisuusrakenne suhteessa kunnan kokoon: muun muassa Pyhännän Rakennustuote ja Kontio Group työllistävät satoja ihmisiä, ja työvoima houkuttelee uusia asukkaita. Kittilässä taustalla on Levi ja kaivostyöpaikat.
Suurista kaupungeista Turku kasvoi suhteellisesti nopeimmin, 1,7 prosenttia. Helsinki ja Espoo tulivat perässä 1,5 prosentin kasvulla, Tampere noin 1,4 prosentilla.
Absoluuttisesti kasvu keskittyy pääkaupunkiseudulle
Prosentit antavat pienille paikkakunnille ansaitusti näkyvyyttä, mutta Suomen väestönmuutoksen volyymi tapahtuu metropolialueilla. Vuoden 2025 absoluuttinen kasvujärjestys on selvä:
Helsingin yli 10 000 hengen kasvu on lähes 60 prosenttia koko maan väestönlisäyksestä. Pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) keräsi yhteensä noin 17 200 uutta asukasta, mikä on enemmän kuin koko maan nettokasvu. Toisin sanoen ilman pääkaupunkiseutua Suomen väestö olisi pienentynyt.
Tilastokeskuksen mukaan vähintään 50 000 asukkaan kunnista väki kasvoi 16:ssa ja väheni viidessä. Suuretkin kaupungit voivat siis menettää väkeään: Salo ja Kouvola olivat absoluuttisten häviäjien joukossa.
Miksi nämä kunnat kasvavat
Kasvun taustalla ei ole yhtä syytä vaan useita rakenteellisia tekijöitä, jotka vaihtelevat kuntatyypin mukaan.
1. Asuntorakentaminen ja maapolitiikka. Pirkkala, Lempäälä ja Sipoo ovat onnistuneet rakentamaan kohtuuhintaisia perheasuntoja kasvavan kaupunkiseudun reunalle. Tonttitarjonta ratkaisee, kuinka paljon työpaikan vaihtaja oikeasti voi muuttaa lähemmäs.
2. Työpaikat ja koulutuspaikat. Turun kasvua selittävät Meyer Werftin telakka, akku- ja lääkeklusteri sekä yliopistot. Tampereen vetovoima on ollut keskittynyt teknologiayrityksiin ja Tampereen yliopistoon. Pyhännän kaltaisilla pikkukunnilla yksittäinen iso työnantaja ratkaisee.
3. Liikenneyhteydet. Pääradan ja moottoritien varrella sijaitsevat kunnat hyötyvät jatkuvasti pendelöinnin laajenemisesta. Helsingin ja Tampereen välinen rata on Suomen tiheimmin asuttu kasvukäytävä, ja sen varren kunnat kuten Hyvinkää, Riihimäki ja Lempäälä saavat osansa molempien päiden kasvusta.
4. Maahanmuutto. Vuoden 2025 nettomaahanmuutto laski edellisvuodesta selvästi, mikä näkyy etenkin Vantaan kasvun puolittumisena. Kun maahanmuutto vähenee, suuretkin kaupunkiseudut alkavat olla riippuvaisia kotimaisesta muuttovoitosta.
5. Matkailun ympärivuotistuminen. Pelkosenniemi, Kittilä ja Kuusamo eivät enää nojaa pelkkään talvikauteen. Kun matkailutyöpaikkoja on kahdeksan kuukautta vuodesta, kausityöntekijöitä asettuu yhä useammin pysyvästi paikkakunnalle.
Kasvu on hyvä uutinen kuntataloudelle, mutta ei ilmaista
Kasvavalle kunnalle veroeurot lisääntyvät, mutta sama tahti syö rahaa investointien kautta. Yhden uuden asukkaan asuntopaikan kunnalliset edellytykset (katu, vesijohto, viemäri, koulupaikat, terveyspalvelut) voivat maksaa 20 000 ja 40 000 euron välillä. Kasvavan kunnan budjetti näyttää usein paperilla huonommalta kuin pysähtyneen, koska investointimenot kirjautuvat etupainotteisesti.
Tämä näkyy esimerkiksi Espoossa ja Tampereella, joissa lainakanta per asukas on noussut huomattavasti viime vuosikymmenenä. Helsinki on poikkeus: sen verotulopohja on niin laaja, että suurinkin investointitarve mahtuu vuosibudjetin sisään.
Toisaalta supistuva kunta kohtaa toisenlaisen ongelman: kiinteät kustannukset (koulurakennus, terveysasema, uimahalli) jatkuvat vaikka käyttäjiä vähenee. Lopulta tarkka euro per asukas nousee, ja palvelutaso on pakko leikata. Kannonkosken, Rautjärven ja Vesannon kaltaiset kunnat ovat joutuneet pohtimaan, mistä palveluista voi luopua kokonaan. Väestön ikääntymisen vaikutuksia 47 vanhenevassa kunnassa olemme käsitelleet erikseen.
Vastakohta: nopeimmin supistuvat kunnat
Vuoden 2025 supistujakunnat ovat pieniä ja pohjoisia tai itäisiä. Suhteellisesti suurimmat menetykset tapahtuivat Manner-Suomessa Kannonkoskella (Keski-Suomi), Rautjärvellä (Etelä-Karjala) ja Vesannolla (Pohjois-Savo). Ahvenanmaalla saaristokunta Kökar menetti 7 prosenttia väestöstään, kun lähtijöitä oli 16 henkeä.
Yhteensä 39 kuntaa menetti yli 2 prosenttia väestöstään yhden vuoden aikana. Kaikilla näistä asukasluku on alle 10 000, ja vain neljässä se ylittää 5 000.
Absoluuttisesti suurimmat menetykset tapahtuivat ennestään isoissa, hitaasti taantuvissa kaupungeissa. Kouvolan väki väheni 761 henkilöllä, Salon 531 ja Savonlinnan 452. Nämä kaupungit ovat tyypillisiä tapauksia, joissa rakennemuutos teollisuudessa (Nokia Salossa, Stora Enson sulkemiset, paperikoneiden alasajot) on murtanut väestöpohjan.
2040: Kasvu keskittyy yhä pienempään määrään keskuksia
Tilastokeskuksen syksyn 2024 väestöennuste yllätti positiivisuudellaan, mutta sen alueellinen kuva on yhä polarisoituneempi.
Ennusteen mukaan työikäisten määrä kasvaa 2045 mennessä vain joka viidennessä kunnassa. 241 kunnassa työikäinen väestö pienenee. Vain kahdeksassa kunnassa työikäisten lisäys ylittää 10 000 hengen rajan, ja nämä ovat lähes poikkeuksetta pääkaupunkiseutua, Tampereen seutua ja Turkua.
Vielä jyrkempi luku liittyy syntyvyyteen: vuonna 2023 syntyneitä oli enemmän kuin kuolleita 31 kunnassa. Nykyisellä syntyvyydellä luvun ennustetaan laskevan 18 kuntaan vuonna 2035 ja 13 kuntaan vuonna 2045. Toisin sanoen 2040-luvulla vain 13 kuntaa kasvaisi luonnostaan ilman muuttoliikettä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen kuntakentän kahtiajako jatkuu ja syvenee. Kasvavia kuntia tulee 2040-luvulla olemaan arviolta 20:n ja 30:n välillä, ja niistä yli puolet sijoittuu Helsingin, Tampereen ja Turun seuduille. Tämä asettaa paineen sekä valtion rahoitusjärjestelmälle (kuntien valtionosuudet) että kuntien rakenteelle: monet pienkunnat joutuvat 2030-luvun aikana tekemään ratkaisun joko liitoksesta naapurin kanssa tai palveluiden mittavasta uudelleenjärjestelystä. Kahtiajako näkyy jo nyt myös kuntien tulotasoissa.
Mitä tämä tarkoittaa
Suomen väestönkasvu on edelleen positiivista, mutta se on yhä riippuvaisempi sekä maahanmuutosta että pääkaupunkiseudun vetovoimasta. Kun nettomaahanmuutto vuonna 2025 laski, kasvua hidastui kaikissa suurissa kaupungeissa. Helsinki on käytännössä koko maan väestöpolitiikan ankkuri.
Pienille kasvajille (Pelkosenniemi, Pyhäntä, Kittilä) kasvu on erinomainen uutinen mutta hauras. Yksi iso työnantajan irtisanominen tai matkailukauden pettäminen voi kääntää tilanteen päinvastaiseksi seuraavana vuonna. Pitkäjänteinen kasvu vaatii joko vahvaa elinkeinopohjaa tai kytkennän suureen kaupunkiseutuun.
Suuremmille kaupungeille kysymys ei ole, kasvavatko ne, vaan miten paljon asuntorakentaminen, kaavoitus ja liikenneinvestoinnit pysyvät kasvun perässä. Kasvu, joka tapahtuu pakon edessä ahtaassa asuntokannassa, jää aina hauraammaksi kuin kasvu, jossa rakentaminen seuraa kysyntää.