Kun katsotaan kunkin kunnan asukkaalta kerääntyviä verotuloja, ero Suomen kärjen ja hännän välillä on hämmentävän iso. Eurajoella verotuloja kertyy yli 5 800 euroa asukasta kohti, kun pohjoisimmissa pienkunnissa luku jää noin 1 200 euroon. Sama asukas tuottaa kotikuntansa kassaan siis melkein viisinkertaisen summan riippuen siitä, missä päin Suomea hän asuu.
Erot eivät kuitenkaan tarkoita, että rikkaiden kuntien palvelut olisivat viisi kertaa paremmat tai että kärjen kunnista nostettaisiin verotulot suoraan toimintaan. Suomalainen valtionosuusjärjestelmä tasoittaa erot pääosin pois, mutta ei kokonaan. Juuri se “ei kokonaan” näkyy palvelujen laadussa, kouluverkossa ja vanhustenhoidon resursseissa.
Mistä kunnan verotulot koostuvat
Kunnan verotulot rakentuvat kolmesta osasta. Kuntaliiton mukaan koko maan tasolla kunnallisvero kattaa noin 70 prosenttia, kiinteistövero noin 17 prosenttia ja yhteisöveron jako-osuus noin 13 prosenttia kuntien yhteenlasketuista verotuloista vuonna 2024. Vuodesta 2025 alkaen kaivospaikkakunnat saavat lisäksi osan kaivosmineraaliverosta.
Yksittäisen kunnan kohdalla osuudet voivat poiketa rajusti. Eurajoella, jossa sijaitsee Olkiluodon ydinvoimala, kiinteistöveron osuus on noin 65 prosenttia ja kunnallisveron vain 29 prosenttia kokonaisverotuloista. Helsingissä taas kunnallisvero tuo noin 57 prosenttia ja yhteisövero peräti 25 prosenttia, koska pääkonttoreita on tiheässä. Pelkosenniemellä, Vaalassa ja Kustavissa kiinteistövero kattaa yli puolet, syynä mökit, vesivoimalat ja teolliset laitokset.
Top 10: missä verotuloja kertyy eniten asukasta kohti
Verotulot per asukas eivät seuraa pelkkää tulotasoa. Kärki on täynnä pieniä kuntia, joissa on poikkeuksellisen iso verovelvollinen yritys tai laitos: ydinvoimala, vesivoimala, sellutehdas tai vapaa-ajan asuntoja yli asukasluvun. Kauniainen on listalla pelkän tulotason ansiosta: keskiansio on niin korkea, että matala 4,40 prosentin kunnallisveroprosentti tuottaa silti enemmän per nuppi kuin moni 10 prosentin kunta.
Eurajoen ja Pyhäjoen kohdalla syy on suora: ydinvoimala maksaa kiinteistöveroa kymmenistä miljoonista euroista vuodessa. Kustavissa ja Sottungassa luvun nostaa vapaa-ajan asuntojen kiinteistövero suhteessa pieneen vakituiseen asukasmäärään. Helsinki erottuu listalla isona kuntana, jolla on poikkeuksellisen leveä yhteisöveropohja.
Bottom 10: missä verotulot jäävät pieniksi
Toinen ääripää löytyy Pohjois- ja Itä-Suomesta sekä eräistä Lapin pienkunnista. Yhteistä näille on alhainen tulotaso, vähäinen yritystoiminta ja pieni kiinteistömassa. Korkea kunnallisveroprosentti, usein yli 10 prosenttia, ei riitä kompensoimaan sitä, ettei verotettavaa juuri ole.
Pelkosenniemen luku on harhaanjohtava: kunnassa on paljon mökkejä ja vesivoimala, mutta verotetut tulot jakautuvat hyvin pienelle vakituiselle väestölle. Kun tilastoidaan verotulot per vakituinen asukas, sijoitus näyttää matalalta. Sama logiikka toiseen suuntaan tekee Kustavin ja Sottungan kärkilukijoiksi.
Miksi korkea veroprosentti ei aina tuo enempää rahaa
FactYouun saapuvan kysymyksen klassikko: jos kotikuntani nostaa kunnallisveroa, niin saadaan kaiketi enemmän rahaa palveluihin? Vastaus on usein “ei juurikaan”.
Kuvitellaan kaksi kuntaa, A ja B:
- Kunta A: Veroprosentti 10,5 %, keskimääräinen ansiotulo 22 000 €/v. Verotulo per veronmaksaja noin 2 310 €.
- Kunta B: Veroprosentti 4,4 % (Kauniaisten taso), keskimääräinen ansiotulo 60 000 €/v. Verotulo per veronmaksaja noin 2 640 €.
Kunta B kerää vähemmällä prosentilla enemmän euroja, koska sen tulopohja on yli kaksinkertainen. Veronmaksajain Keskusliiton vertailun mukaan palkansaajapariskunnan vuosittainen kunnallisveroero Halsuan ja Kauniaisten välillä on noin 5 600 euroa, vaikka Halsua kerää huomattavasti vähemmän verotuloja per asukas.
Tämä on ydinsyy siihen, miksi pienet, väestöltään vähenevät kunnat eivät pääse korkealla veroprosentilla pakenemaan rakenteellista alijäämää. Ei ole ketä verottaa.
Valtionosuusjärjestelmä: Suomen hiljainen tasaaja
Jos kuntien rahoitus jäisi pelkkien verotulojen varaan, palvelujen erot olisivat repeäviä. Tämän takia Suomessa on valtionosuusjärjestelmä, joka koostuu kahdesta osasta: peruspalvelujen valtionosuudesta ja erityisestä verotuloihin perustuvasta tasauksesta.
Verotulotasaus toimii yksinkertaisella periaatteella:
- Lasketaan koko maan keskimääräinen verotulo per asukas (laskennallisesti, painotetuilla veroprosenteilla).
- Jos kunnan oma verotulo per asukas jää alle noin 91 prosenttiin keskiarvosta, valtio korvaa puuttuvan osan eli lisäosan.
- Jos kunnan verotulo ylittää sen rajan, 80 prosenttia ylityksestä leikataan pois valtionosuuden vähennyksenä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Eurajoen ja Pelkosenniemen ero supistuu rajusti, kun valtionosuudet lisätään mukaan. Tilisanomien mukaan pääkaupunkiseudulla verotulot kattavat noin 90 prosenttia kunnan verorahoituksesta (verotulot + valtionosuudet), kun taas Lapin pienkunnissa osuus on noin 30 prosenttia. Loput 70 prosenttia tulee valtionosuuksista.
Vuonna 2024 jo 11 kunnan valtionosuudet ovat miinusmerkkiset, eli ne maksavat valtiolle enemmän kuin saavat. Kauniainen on yksi näistä, silti se saa myös 2 091 euroa per asukas tiettyjä laskennallisia eriä, jotka tasataan järjestelmän muissa osissa.
Sote-uudistus muutti kuntakassan rakenteen
Vuoden 2023 sote-uudistus pyöräytti kaiken ympäri. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueille, ja samalla kunnan menoista poistui yli 20 miljardia euroa. Vastapainoksi:
- Kunnallisveroprosentteja leikattiin keskimäärin 12,64 prosenttiyksiköllä koko maassa.
- Yhteisöveron kuntaosuutta pienennettiin suhteellisesti.
- Valtionosuuksia pienennettiin vastaavasti.
Tuloksena kunnan kassa pieneni rajusti, mutta niin myös sen tehtävät. Ongelma on, että uudistuksen siirtolaskelmat osuivat eri kuntiin eri tavoin: Pelkosenniemi sai suurimman suhteellisen leikkauksen valtionosuuksista (noin −1 013 euroa per asukas), kun taas eräät Etelä-Suomen kasvukunnat hyötyivät verraten vähemmän kuin pelättiin.
Mitä eroa rahalla saadaan palveluissa
Peruspalvelujen lain mukaan kunnan on tarjottava sama perusopetus, varhaiskasvatus ja kulttuuripalvelut riippumatta siitä, paljonko verotuloja kertyy. Käytännössä rahan määrä per asukas vaikuttaa kuitenkin kolmessa paikassa:
- Investoinnit: Uudet koulurakennukset, liikuntapaikat ja kirjastot. Eurajoki rakentaa nykyisellä veropohjallaan toista koulukampusta samaan aikaan, kun kainuulainen pienkunta sulkee viimeistä kyläkouluaan.
- Henkilöstömitoitus: Lakiminimi täyttyy kaikkialla, mutta luokkakoot, opettaja-oppilas-suhde ja erityisopetuksen taso eroavat.
- Vapaaehtoiset palvelut: Uimahallit, kulttuurirahoitus, nuorisotalot ja kuntalisät. Näistä ensimmäisenä leikataan, kun verorahoitus pienenee.
Kuntaliiton arvion mukaan rikkaimman ja köyhimmän neljänneksen kuntien välillä per asukas käytettävissä oleva nettomeno peruspalveluihin eroaa noin 15-20 prosenttia, vaikka tasausjärjestelmä toimii. Tämä on huomattava ero, mutta selvästi pienempi kuin pelkkien verotulojen perusteella odottaisi.
Mitä luvuista pitää muistaa
Verotulot per asukas on hyödyllinen mittari, mutta se ei kerro kunnan palvelujen tasosta yksinään. Rikkain kunta verotuloilla mitattuna ei automaattisesti ole rikkain kunta käytettävissä olevalla rahalla, koska tasausjärjestelmä ja valtionosuudet muuttavat lopullisen kuvan. Vastaavasti pieni verotulo per asukas ei tarkoita, että palvelut olisivat romahtaneet, vaan että valtio kantaa rahoituksesta ison osan.
Suurin yksittäinen rakenteellinen ero näkyy investointikyvyssä ja vapaaehtoisissa palveluissa, ei lakisääteisessä peruspalvelussa. Ja juuri investointikyky määrää, millaisessa kunnassa lapsenlapset saavat aikanaan päivähoitonsa ja peruskoulunsa.